My Town : Grandparents

Ensimmäisellä pelikerralla My Town: Grandparents vetoaa ennen kaikkea siihen, että isovanhempien koti tuntuu lapselle tutkittavalta paikalta eikä tehtävälistalta. Kyseessä on My Town Games Ltd:n lasten mielikuvituspeli, jossa voi liikutella hahmoja ja esineitä sekä rakentaa omia pieniä kohtauksia. Minusta sen paras puoli on rauhallinen, omaehtoinen tekeminen: lapsen ei tarvitse kiirehtiä pisteiden tai aikarajojen perässä, vaan leikki voi lähteä liikkeelle vaikkapa yhdestä huoneesta ja kasvaa siitä omaksi tarinakseen.

Ensimmäiset leikkihetket ja kodin tutkiminen

Tässä pelissä lapset pääsevät tutustumaan isovanhempiensa kotiin tavalla, joka on sekä opettavaista että viihdyttävää. Pelin ympäristö on täynnä yksityiskohtia, jotka houkuttelevat tutkimaan ja löytämään uusia asioita. Se on kuin virtuaalinen leikkipaikka, jossa mielikuvitus on rajana.

Pelin hahmot ovat viehättäviä ja jokaisella on oma persoonallisuutensa. Lapset voivat esimerkiksi auttaa isoisää puutarhatöissä tai leipoa isoäidin kanssa keittiössä. On ihanaa nähdä, kuinka peli rohkaisee luovuuteen ja tarjoaa mahdollisuuden oppia uusia taitoja leikin kautta.

Interaktiivisuus ja pelattavuus

Yksi My Town: Grandparents -pelin parhaista puolista on sen interaktiivisuus. Jokainen esine pelissä on kosketeltavissa ja liikuteltavissa, mikä tekee kokemuksesta todella immersiivisen. Lapset voivat avata kaappeja, pukea hahmoja ja jopa sisustaa huoneita. Tämä vapaus antaa heille mahdollisuuden luoda oma tarinansa ja seikkailla isovanhempien talossa omaan tahtiinsa.

Pelin ohjaus on yksinkertaista ja intuitiivista, joten jopa nuoremmat pelaajat voivat nauttia siitä ilman turhautumista. Käyttöliittymä on värikäs ja houkutteleva, mikä tekee navigoinnista sujuvaa ja miellyttävää.

Ensimmäisellä viikolla leikin uutuudenviehätys syntyy usein juuri esineiden kokeilemisesta. Käytännössä aikuinen voi auttaa lasta alkuun näyttämällä, että hahmon siirtäminen ja tavaroiden järjestäminen ovat osa pelaamista, eivät vain keino päästä johonkin seuraavaan vaiheeseen. Sen jälkeen kannattaa antaa lapsen keksiä itse, mitä huoneessa tapahtuu. Näin peli toimii paremmin mielikuvitusleikkinä kuin aikuisen ohjaamana tehtävänä.

Kenelle vapaa leikki sopii?

Pidän tätä parhaimmillaan yhteisenä puuhana lapselle, joka tykkää keksiä rooleja ja leikkiä kotona, perheellä tai arjen askareilla. Aikuinen voi kysyä esimerkiksi, kuka valmistaa välipalan tai mitä puutarhassa tapahtuu, mutta lapsen ei tarvitse osata lukea ohjeita tai seurata monimutkaista juonta. Isovanhempien koti tarjoaa tutun lähtökohdan, johon lapsi voi liittää omia kokemuksiaan tai täysin mielikuvituksellisia tapahtumia.

Arjen tilanteessa peli voi sopia lyhyeksi yhteiseksi tauoksi esimerkiksi silloin, kun ruoka on valmistumassa ja lapsi odottaa pöydän ääressä. Voitte sopia, että valitsette yhden tilanteen, kuten leipomisen, ja lapsi kertoo samalla, mitä hahmot tekevät. Lyhyt rajaus auttaa myös silloin, jos vapaa leikki venyy helposti: pelissä ei ole pakko suorittaa tarinaa loppuun, joten sen voi jättää kesken ja jatkaa myöhemmin.

Jos lapsi taas viihtyy parhaiten selkeissä tavoitteissa, tasoissa tai voitettavissa haasteissa, tämä ei välttämättä ole sopiva valinta. Täällä tekemisen sisältö riippuu pitkälti pelaajan omista ideoista. Se on vapautta luovalle lapselle, mutta voi tuntua päämäärättömältä sellaisesta pelaajasta, joka odottaa pelin kertovan tarkasti, mitä seuraavaksi pitää tehdä.

Oppimista arkisten tilanteiden kautta

Vaikka peli on ennen kaikkea viihdyttävä, se sisältää myös opettavaisia elementtejä. Lapset voivat oppia esimerkiksi vastuullisuutta huolehtiessaan lemmikeistä tai oppia turvallisuudesta keittiötehtävissä. Lisäksi pelissä on mahdollisuus harjoitella sosiaalisia taitoja vuorovaikuttamalla eri hahmojen kanssa.

Nämä opetukselliset osat eivät tunnu pakotetuilta, vaan ne on sulautettu luontevasti pelin kulkuun. Tämä tekee oppimisesta hauskaa, eikä se tunnu työltä, mikä on aina plussaa lapsille suunnatuissa sovelluksissa.

Minusta aikuisen kannattaa kuitenkin suhtautua oppimiseen keskustelun lähtökohtana eikä olettaa pelin opettavan taidot yksin. Kun lapsi leikkii keittiössä tai huolehtii lemmikistä, vanhempi voi kysyä, miksi jokin asia tehdään tietyllä tavalla. Se tekee ruudulla tapahtuvasta toiminnasta luontevamman tilaisuuden jutella arjen vastuista ja turvallisuudesta. Peli ei silti korvaa oikeaa tekemistä, kuten yhdessä leipomista tai lemmikin hoitamista.

Uutuudesta toistuvaksi leikiksi

Kuukaudesta toiseen pelin arvo riippuu siitä, löytääkö lapsi uusia tarinoita samasta ympäristöstä. Tässä vahvuus ei ole loputon määrä avattavaa sisältöä, vaan mahdollisuus keksiä samalle kodille erilaisia käyttötapoja: yhtenä päivänä hahmot voivat viettää rauhallista koti-iltaa, toisena auttaa puutarhassa. Aikuisen ei tarvitse keksiä valmista juonta, mutta yksi pieni aloitusidea voi palauttaa kiinnostuksen silloin, kun lapsi ei heti keksi tekemistä.

Käytännöllinen tapa pitää leikki tuoreena on vaihtaa näkökulmaa eikä yrittää pelata kaikkea läpi. Lapsi voi valita yhden hahmon ja kertoa päivän tämän silmin, tai järjestää huoneen ennen tarinan aloittamista. Esineiden siirtely ja hahmojen pukeminen tarjoavat tähän mahdollisuuksia, mutta samalla juuri avoimuus asettaa rajan: jos lapsi on jo kokeillut kodin kiinnostavimmat asiat eikä nauti omien juonien keksimisestä, peli ei välttämättä tuo myöhemmin paljon uutta.

Perheen yhteisessä käytössä kannattaa sopia, kuka saa muuttaa leikin asetelmaa. Jos sisarukset vuorottelevat, toinen voi valita hahmot ja toinen kertoa tapahtumista; näin laite ei muutu helposti kiistakapulaksi siitä, kuka saa määrätä. Tämä on pieni käytännön järjestely, mutta sopii erityisen hyvin peliin, jossa eteneminen ei ole tärkeämpää kuin yhteinen tarina.

Kuormitus, hinta ja vaihtoehdot

Peli on maksullinen: sen hinta on 4,89 euroa. Tämän vuoksi miettisin ennen ostoa, pitääkö lapsi nimenomaan vapaasta roolileikistä. Jos hän jo innostuu hahmojen siirtelystä, kotileikeistä ja oman tarinan rakentamisesta, kertamaksu voi tuntua järkevältä vastineelta. Jos kiinnostus perustuu lähinnä siihen, että peli on uusi, odottaisin ensin ja katsoisin, jatkuuko into useampana päivänä.

PEGI 3 -ikäluokitus kertoo, että peli sopii hyvin nuorille pelaajille, mutta aikuisen kannattaa silti valita käyttötilanne lapsen iän ja ruutuaikatapojen mukaan. Tällaisessa avoimessa pelissä pelaaminen voi jatkua, koska tarina ei ilmoita itseään valmiiksi. Selkeä etukäteissopimus siitä, kuinka kauan pelataan, on siksi hyödyllisempi kuin odottaa sopivaa lopetuskohtaa.

Kasvatus- ja lastenpelien joukossa tämä eroaa tehtäväpainotteisista vaihtoehdoista: se ei ensisijaisesti testaa laskemista, kirjaimia tai muistia, vaan antaa lapselle leikkitilan, jossa arkiset roolit ja tilanteet ovat keskiössä. Jos tavoitteena on harjoitella tiettyä koulutaitoa, valitsisin siihen suunnitellun sovelluksen. Jos taas haussa on rauhallinen digitaalinen vastine kotileikille, isovanhempien koti osuu paremmin tarpeeseen.

Yhteensopivuus ja saatavuus

My Town: Grandparents on saatavilla Android- ja iOS-laitteille. Android-versio edellyttää vähintään käyttöjärjestelmän versiota 8.0, ja nykyinen peliversio on 7.03.01. Nämä tiedot kannattaa tarkistaa omasta laitteesta ennen ostoa, jotta yhteensopivuus ei tule yllätyksenä.

Peli julkaistiin 11.10.2016, ja sillä on 4,2 tähden keskiarvo noin 11 tuhannen arvion perusteella; arvosteluja on kertynyt noin 6,2 tuhatta ja asennuksia yli 100 tuhatta. Nämä luvut kertovat, että kyseessä on pitkään saatavilla ollut ja käyttäjiä löytänyt lastenpeli, mutta ne eivät yksin ennusta, innostuuko juuri sinun lapsesi avoimesta leikkitavasta.

Lisäksi pelissä ei ole mainoksia tai sovelluksen sisäisiä ostoja, mikä on suuri helpotus vanhemmille. Voit siis turvallisesti antaa lasten pelata ilman huolta ylimääräisistä kustannuksista tai sopimattomasta sisällöstä.

Silti pitäisin ensimmäisen pelikerran aikuisen lähellä etenkin pienen lapsen kanssa, jotta näet, miten hän ymmärtää pelin vapaan rakenteen ja millaisia ohjeita hän kaipaa. Myöhemmin lapsi voi ehkä leikkiä itsenäisemmin, mutta siitä päättää parhaiten perheen oma tilanne. Jos etsit jatkuvasti uusia haasteita tarjoavaa peliä, jokin tavoitteellisempi vaihtoehto voi ylläpitää kiinnostusta paremmin; tämän vahvuus on rauhallinen uudelleenleikki, ei jatkuva palkintojen tavoittelu.

Kenelle suosittelisin sitä pitkällä aikavälillä?

Lopuksi, My Town: Grandparents on upea sovellus, joka yhdistää hauskan ja opettavaisen sisällön saumattomasti. Se tarjoaa lapsille tilaisuuden käyttää mielikuvitustaan ja oppia uusia asioita hauskalla tavalla. Jos etsit sovellusta, joka on sekä viihdyttävä että kehittävä, tämä on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. Lataa sovellus ja anna lasten tutkia isovanhempien taloa omalla ainutlaatuisella tavallaan!

Oma pitkäaikainen arvioni on hieman rajatumpi: suosittelisin peliä perheelle, jossa lapsi palaa mielellään samoihin hahmoihin ja keksii niille uusia tilanteita. Sen ylläpito on kevyt siinä mielessä, ettei vanhemman tarvitse jatkuvasti opetella sääntöjä tai auttaa etenemisessä, mutta kiinnostuksen ylläpitäminen voi vaatia joskus pienen kysymyksen tai leikki-idean. Se ei ole huono merkki, vaan tämänkaltaisen avoimen pelin luonne.

Jos taas haluat pelin, joka tarjoaa joka käynnistyksellä uuden tavoitteen, selvän lopputuloksen tai vahvan oppimispolun, valitsisin toisenlaisen vaihtoehdon. Minulle tämän pelin pysyvä arvo syntyy siitä, että se antaa lapselle tilaa harjoitella tarinankerrontaa ja palata tuttuihin arjen tilanteisiin omilla ehdoillaan. Kun juuri se on haussa, se voi ansaita paikkansa lapsen pelivalikoimassa myös ensiviikon jälkeen.